Miten vitussa suostuin taas tähän – sekä annoin sen tapahtua

11.3.2026 päiväkirja

24. päivä ilman alkoholia ja toinen päivä ilman kannabista. Olin todella väsynyt aamulla. Yökkäilin taas. Mies soitteli kuulumisia. Kyselin miten hänellä menee ja ehkä huonolla omallatunnolla lähetin kymmenen euroa rahaa, että saa kaljaa. Kerroin hänelle, että tulen käymään tänään. Minulla oli huoli, onko kissa hoidettu, hiekkalaatikkoa tuskin olisi siivottu. Lisäksi tarvitsin vaihtovaatteita ja lääkkeitä.

Päihdehoitajan tapaaminen oli klo 15. Olin ylpeä, että olin jo lopettanut sauhun polton. Se oli minun tavoite, kun seuraavan kerran tapaan sairaanhoitajan. Kerroin tapahtumista ja tilanteista kotona. En edelleenkään puhunut kannabiksen poltosta. En saanut sanottua. Keskustelimme tunnin ja kerroin psykiatrin tarpeesta. Tiimissä oli aloittanut psykiatri, joka olisi paikalla vain kerran viikossa ja sairaanhoitaja lupasi konsultoida lääkäriä. Tällä hetkellä pidän erittäin tärkeänä, että saan nopeasti myös psykiatrista apua, joka ottaa kantaa psyykelääkkeisiin. Ei niihin kukaan “tavallinen” lääkäri edes uskalla puuttua minun kohdallani. Sairaanhoitaja piti erittäin vaarallisena ideana, että palaisin asuntoon. Hän oli sitä mieltä, että olen niin huonossa kunnossa, että astuisin miinaan. Sairaanhoitaja sanoi, että on hengenvaarallista mennä sinne nyt. Hän kysyi, kuinka kauan minun kestäisi kerätä oikeasti tärkeät tavarat sieltä, mietittyäni vastasin, että ei kovin kauan. Hän käski minun mennä suoraan äidille tapaamisesta, kun kerroin, että olen luvannut mennä käymään tänään. Päätin kuitenkin vastoin päihdetyöntekijän sanoja poiketa asunnolla. Halusin omin silmin nähdä missä kunnossa mies on ja miten kissa voi. 

Kun menin asunnolle, mies oli jo humalassa. Mies on huomannut huonovointisuuteni ja oli huolissaan minusta. Sanoi, että en ole oma itseni. Olen jotenkin sekaisin ja outo ja omissa maailmoissa. Vastasin hänelle, että kyllä, olen todella huonossa kunnossa, entä onko se joku ihme. Hän oli menossa kaverilleen myymään tupakkaa pari kartonkia, jotka oli tuonut laivalta. Tiesin tämän kaverin. Hän puhui jo etukäteen, että tekevät vaihtokauppaa ja kysyi voisinko kuljettaa hänet autolla sinne, kun suunta oli sama. Vähän ärsytti ajatus, mutta kuvittelin, että hänellä on jotain tekemistä ainakin. Kävimme kaupan kautta, ostin jotain juomaa, hän kaksi olutta ja kysyi laittaako samaan. Vastasin, että näköjään. Maksoin. Matkalla hän kysyi veisinkö hänet myös takaisin. Vastasin olevani väsynyt, enkä tiennyt jaksanko. Yllätyksekseni hän vain kävi siellä ja paluu olikin heti, kun hän oli vienyt tupakat. Koko auto haisi kannabikselle ja matkalla mietin, miten vitussa taas suostuin tähän! Haju valtasi auton. Hän todennäköisesti yritti saada minut retkahtamaan ja jäämään luokseen. Pysyin lujana ja jätin hänet kotipihalle ja poistuin nopeasti. Kehtasi siis manipuloida minut reissuun ja heitti bensaa liekkeihin. Tiedän, että kuvio on hyvin yleinen, että yrittää saada toisen retkahtamaan. Mutta miten vitussa taas tuo sama kuvio toistui? Niin ei pitänyt käydä, mutta näköjään annoin sen taas tapahtua. Puhuimme vielä illalla puhelimessa ja kerroin, että minusta on todella törkeää hyökätä yritystäni olla ilman. Täydellistä piittaamattomuutta! 

Onneksi sain vallan itsestäni, illalla mielessä pyöri kannabis.