12.3.2026 päiväkirja
25.päivä ilman alkoholia ja kolmas päivä ilman kannabista. Nukuin hyvin. Heräsin siinä kahdeksan jälkeen ja söin aamupalan. Äiti oli lähdössä katsomaan yhtä sänkyä ja halusi poiketa kirpputorille samalla reissulla. Minulle tuli huono olo kirpputorilla ja menin oksentamaan vessaan. Olo ei helpottanut, joten palasin autolle ja oksensin uudelleen. Pää tuntui halkeavan kivusta. Oli todella heikko olo. Tänään oli tarkoitus tavata sitä uutta tuttavuutta kahden aikaan. En vaan saanut oloani paremmaksi ja olin ihan väsynyt joten vaihdoimme kuulumiset viestein. Hän oli myös aloittanut Antabuksen. Sovittiin, että tapaamme myöhemmin. Kehoni on ollut todella sekaisin useampana päivänä eikä tämä päivä näyttänyt paremmalta. Aika äärirajoilla menty. Mies soitti aamulla ja pyyteli anteeksi eilistä. Sanoin, että hänen päihdeongelma ei ole minun ongelma.
Olen yrittänyt selvittää, mikä lääke aiheuttaa näin pahaa oloa. Epäilen eniten tuota mielialalääkettä, jota olen hiljattain nostanut. Luin, että Antabus saattaa sen buustata tätä kyseistä mielialalääkettä. Luotan kuitenkin, että lääkäri on on katsonut kokonaislääkityksen turvalliseksi. En ottanu tänään Antabusta, koska olo on ollut niin monta päivää jo huono. Kokeilen auttaako se tilanteeseen yhtään. Mielialalääke on minulle tärkeämpi, kun estää tunneryöppyä. Tiedän, ettei Antabus poistu heti elimistöstä, mutta pakko kokeilla jotain muutosta. Olo on niin huono ja ahdistava koko ajan. Ja tää väsymyksen määrä on jäätävä. Miettisin jopa hierojalle menoa, kun niska jumissa. Toisaalta se laittaa kropan kuona-aineet liikkeelle, niin en usko sen olevan hyvä idea tässä kohtaa. Saattaa pahentaa vointia entisestään.
Otin terveyskeskukseen yhteyttä, halusin varata ajan lääkärille somaattisten sairauksien vuoksi. Lääkäriajan sain 4.5. Kerroin myös huonovointisuudestani ja lääkitysmuutoksista ja hoitaja konsultoi lääkäriä. Lääkitys asiaan lääkäri ei ottanut mitään kantaa, vaikka on hoitanut minua jo vuosia. Olin pöyristynyt. Laboratoriokokeet olivat lääkärin mukaan hyvät. Hän oli käskenyt kysyä päihdehoidon lääkäriltä miten tuli toimia. Tuli taas semmonen olo, että miksi minua ei auteta. Koin, että minut jätettiin heitteille keskelle akuuttia kriisiä. Minulla ei ole ollut oikeastaan mitään itsetuhoajatuksia, mutta tässä kohtaa alkoi mieleen tulla, että mitä järkeä tässä elämässä on. Se oli kuitenkin ohimenevä ajatus. Huomasin, että puheeni oli jotenkin hitaampaa tänään. Tuntuu, ettei mikään auta tuskaisuuteen, vaikka tosissaan yrittää. Tiedän myös, että tämä on osa näitä sairauksia. Olisi epänormaalia, jos minulla olisi hyvä olla. Palasin työterveyslääkärin kirjauksiin. Siellä luki “asiallinen, kerronta koherenttia (looginen), vaikuttaa jopa turtuneen haasteisiin.” Toisin sanoen, mieli on joutunut kytkemään tunteet pois selviytyäkseen.
Kaupasta hain pähkinöitä ja energiajuomaa. Sorruin peliautomaattiin. Tällä kertaa jäin voitolle. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun ajatuksissa oli ollut toivottomuuden ajattelu. Pakokeino todellisuudesta. Tein vielä masennustestin, sain tulokseksi vakavan masennuksen. Masennui ja ahdistuin lisää. Sairaus on siis syvällä ja tiedän sen. Minulla 20 vuotta pitkä masennus tausta. Sanoin äidille, etten halua katsoa edes peiliin kun tuntuu, että suupielet ovat alaspäin. Äiti vastasi, että älä katso peiliin. Hän tietää miltä masennus tuntuu. Äiti osaa silti ajatella aina positiivisesti, minä en, ole pessimisti.
Mies soitti äsken tuohtuneena, että tuomio tuli jo. Hän ei suostunut kertomaan mikä se on. Häntä epäiltiin siis törkeästä rattijuopumuksesta. Erityisen tuohtunut hän oli siitä, että minua reilusti nuorempi pikkusiskopuoli oli soittanut poliisin, ja ollut todistamassa siellä oikeudessa, mihin hän ei itse mennyt lainkaan paikalle. Hän raivosi minulle ja löi luurin korvaan. Yritin kysyä viestein, mikä on tuomio. Pelkäsin vankeusrangaistusta hänen puolesta. Tyypillistä vallankäyttöä ja manipulaatiota päihderiippuvaiselta. Minulla on hänen asunnossaan arvokasta omaisuutta ja huoli niistä alkoi kasvaa. Perintökoruja, minun perintötavaroita ja muistoja, sekä kissa. Muutakin. Isä tosiaan kuoli 4,5 kuukautta sitten. Onneksi minulla on asuntoon avaimet. Soitin vielä uudestaan kysyäkseni tuomiosta, kertoi saaneensa 55 päivää ehdollista vankeutta. Raivostui taas ja paiskasi luurin korvaan. Alkoi sitten niin totaalisesti vituttaa, että lähetin hänelle viestiä. “No, jos sä sait 55 päivää, niin minä sain 7kk. Että mikä sitten on pahempi? Sain vielä helvetin paljon isommat sakot! Mitä vittua sä kitiset siellä? Vaihdetaanko?” Sain siis pahoinpitelystä, lievästä vahingonteosta ja virkavallan väkivaltaisesta vastustamisesta tuomion joulukuussa. Nämä ovat tapahtuneet kovassa humalassa. Hän oli hyvin kostonhimoinen pikkusiskolle ja lähetteli minulle viestejä tyyliin, “Tämä oli hänen osaltaan tässä. Tiedän hänestä kaiken tarvittavan! Älä ota paineita, kaikki hyvin" ja hymynaama perässä. En vastannut hänelle enää mitään. Eiköhän tässä ole ihan omaa murhetta kerrakseen.
Juttelin äidin kanssa pikkusiskosta ja meidän tulehtuneista väleistä. Äiti sanoi, että olen itse aiheuttanut ne. TIEDÄN! Kännissä sitä valitettavasti tekee ikäviä asioita ja soittelee kännipuheluita. Aloin itkeä hysteerisesti, että minulla ei ole paikkaa mihin mennä ja nyt alat syyllistämään väärässä kohtaa, kun olen heikoimmillani. Sanoin, että asiat käsitellään kyllä, kun on niiden aika. Menin toiseen huoneeseen vollottamaan ääneen. Yritin rauhoitella itseäni. Ensimmäinen ajatus oli heti, että pää täytyy saada sekaisin, eihän tätä kestä millään. Päädyin ottamaan rauhoittavaa ja tein hengitysharjoituksia. Saimme puhuttua äidin kanssa ja tilanne rauhoittui. Äiti sanoi, että saan olla täällä ja tiedän sen. Minulla vaan keitti totaalisesti yli. Olisin voinut saman tien mennä miehen luo ja vetää aivot sumuun. En tehnyt niin, koska “niin kauan kun kuljen tätä tietä, minulla ei ole mitään pelättävää”. Toistin, minun ei tarvitse käyttää päihteitä”. Mies soitti, ihmetteli miksi en tule sinne, jos riitaa äidin kanssa. Sanoin, etten halua altistua päihteille ja suojelen itseäni.
Kutosin villasukkaa silmät ristissä vielä illalla. Äiti teki omia käsitöitä. Sain vielä kaksi hypoa peräkkäin illalla, arvot olivat 3.2 ja 3.1. Päätin, että huomisesta pudotan diabeteslääkitystä. Eihän tästä tule yhtään mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti