Päiväkirja 2.3.2026
Maanantai ja pitäisi alkaa purkaa tota tekemättömien asioita. Olin niin väsynyt että nousin vuoteesta vasta klo 11.30.
Eka puhelu hoidettu, se meni päihdehoidon sairaanhoitajalle. Sain sen jo huomiseksi. Olen ollut töistä pois päihdeongelman vuoksi marraskuun puolivälistä eli noin Yritän viikon päästä mennä töihin takaisin. Eihän siinä ole mitään järkeä, sillä en ole työkykyinen. Kela ei vaan jättänyt mitään vaihtoehtoa kun ei ole myöntänyt sairauspäivärahaa.
Aamukahvien jälkeen poltin jo ekat paukut, et saa asioita aikaiseksi. Sainkin. Ajat päihdehoitajalle, työterveyspsykologille sekä sain varmistuksen että uniapnean takii tarvittava ajokorttitodistus pitää hakea yksityiseltä. Mistäköhän sellaisen rahan keksisin? Ainiin ne työttömyyskassan liitteet, vielä kesken.
No nyt sain ne liitteet sentään lähetettyä. Pakko suorittaa koko ajan! Olen työnarkomaani. Mä tykkäsin tosi paljon siitä suomalaisesta Lover -Ikuisesti sinun -sarjasta. Oon itse seurustellut päihdeongelmaisen narsistin kanssa. Joten sarja todella meni ihon alle.
Tänään mulla on pyörinyt mielelläsi hengellinen lause, joka aiemmin oli kirjoitettuna pikku lappuun jääkaapin oveen. "Niin kauan kuin kuljen tätä tietä, minulla ei ole mitään pelättävää. Uskon Jumalaan, vaikka se välillä horjuu. Nyt on lähiaikoina nostanut usko taas päätä. Kai mulla on alkanut oikea taistelu päihteettömyydestä. Oon meinaan yrittänyt myös kuunnella mitä MINÄ haluan ja mikä on oikeasti tärkeää. Oon myös kuunnellut sitä Mansonin “Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan” -äänikirjaa vähän, vaikuttaa ihan mun kaaokselta ja siinä just opetetaan miten ei välitä paskaakaan. En oo viel kuunnellut sitä loppuun.
Eli todellisuudessa olen aivan loppu. Löytänyt oman pohjakosketuksen elämässä. Jumala puhuu mulle koko ajan ja antaa merkkejä. Koko ajan kuitenkin tuntuu, että nämä asiat pitää tapahtua, jotta opin kunnolla. Ennen katkoa kävin pappia tapaamassa ja kerroin humalapäissäni viinan perkeleestä.
Ja sit vielä tää paikka. Täynnä päihdeongelmaisia. Ase ja puukko jo vilahtanut. Koita tääl sit raitistua. Aloitin katkolla syömään Antabusta. Olin niin huonossa kunnossa. Olin siellä kolme päivää ja neljäntenä aamuna lähdin sovitusti kotiin ku menin lapsia tapaamaan 200 km:n päähän. Kannabis on auttanut mua myös siinä, että pystyn ylipäätään oleen täällä ilman pelkoa. Mutta sen täytyy myös loppua. Juomishimoja tulee päivittäin kun miesystävä juo. Olen silti pystynyt pitämään juomattomuudesta kiinni. Juon tilalla tölkki limuja. Pitää ns. olla koko ajan juomassa jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti