Päiväkirja 7.3.2026
Aamulla nukuin pidempään kuin mies. Olin hyvin väsynyt ja ahdistunut. Lähdettiin minun äidille kylään. Mies oli juonut kaljan tai kaksi. viinaa hieman. Hän halusi mennä saunaan, että voi ihan vapaasti mennä, minä en ole tulossa. Saunan lämmetessä haettiin hänelle vielä saunakaljat. Sitten majoittauduin äidin vierelle sängylle makaamaan ja kertomaan taas kaikki. Hän ei tiedä kannabiksesta, luulisin. Me ollaan todella läheisiä äidin kanssa ja voin kertoa sille melkein kaiken. Ja äiti taas kertoo omia murheitaan tai ilojaan. Äiti on ollut minusta ylpeä kun on saanut vertaistukea ja ehkä alkanut ymmärtämään paremmin.
Olen kyllästynyt myös kannabiksen polttoon. En saa siitä kiksejä. Ajatukset vaan pyörii ja väsyttää. Täytyi ottaa seuraava vaihe käyttöön, koska periksi ei saa antaa. Elämä palkitsee kyllä, kun on tarpeeksi tahtoa. Olen ollut tosi masentunut, mutta yritän käyttää näitä menetelmiä, mitä aiemminkin. Ne maadoittaa minut paremmin. Stressaan myös blogin kirjoittamista, koska on ns. päivän aina myöhässä. Ei vaan oo jaksanut. Keho on niin loppu. Minä olen aivan loppu. Haluaisin lähteä johonkin, mutta minulla ei ole rahaa. En voi asua täällä. Minulla ei ole paikkaa mihin mennä. Äidille mainitsin myös, että haluan lähteä pois. On tosi masentunut ja harmaa olo, Tyhjää. Ei ole dopamiinia enää jäljellä. Kannabis ei auta minua millään lailla.
Julkaisin blogini Päihdelinkkiin, “Me lopettajat”. Jotenkin kaipaan vertaistukea ja tuntuu että se on ainut mahdollisuus tällä hetkellä. Julkaisun jälkeen oli aika ahdistunut, mutta toisaalta ajattelin “en välitä paskaakaan”, se on mun blogi. Mä teen itselleni, en muille.
Tämä teksti ei meinannut tulla millään valmiiksi kun olen niin väsynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti