Päiväkirja 5.3.2026.
Olin aamulla todella väsynyt, teki mieli nukkua, mutta en saanut unta uudelleen kun heräsin. Piti mennä paastona laboratoriokokeille, mutta en sitten mennyt kun en ollut yöllä onnistunut paastoa pitänyt. Eikä se nyt päivän päälle muutenkaan ole. Puhelut jännitti aamulla, joten yritin jo heti aamusta tavoittaa pomoa. Tänään hoidin ne puhelut. Soitin pomolle, etten halua palata töihin, koska se ei ole kenenkään edun mukaista. Enkä voi itse irtisanoutua karenssin vuoksi. Pomo lupasi auttaa asiassa. Hän oli ymmärtäväinen. Varasimme kolmikantaneuvottelun maanantaiksi. Työterveyshoitajalle kerroin samoin. Älytön taakka putosi, mutta sai minut polttamaan.
Löysin tällaisen paperin, jossa oli tämä teksti. Olen kirjoittanut sen 1-2 kuukautta sitten. Omistan valtavan laatikollisen papereita, jossa on niitä selvittämättömiä asioita tai jotain omin “ADHD? -projekteja”.
“Mitä haluan? olla velaton, haluaa antaa lapsilleen jotain. (jos pystyn) -mitä he toivovat, haluaa saada jotain omaa esim. auto, asunto, jotka ovat velattomia, haluaa panostaa omaan hoitoon. (päihdekuntoutus).
Toivoisin myös, että onnistuisi tekemään rahaa, että voisin todistaa, että kykenen ja teen! Haluan, että ne ketkä ei usko, hämmästyy, että onnistuin. Isä sanoi joskus, “Olet menetetty tapaus”.
-Vitut, ja tiedät sen!”
Kyllä mä tiedän, että kaikki teko on itsestä kiinni. Pitää vaan löytää tahtotila ja pyytää apua. Se ei vaan ole niin helppoa. Isän mielipiteellä ei pitäisi olla mitään väliä, kun hän kuoli syksyllä yllättäen. Elän suuren surun keskellä, kaikki oma omaisuus on mennyt. Yritän pudottaa taakkoja yksi kerrallaan. Isä tarina on pitkä, mutta sanon lyhyesti, että en ollut nähnyt isää kuuteen vuoteen. Kun vihdoin näin, hän oli muistisairaana ympärivuorokautisessa palvelutalossa. Hän kuoli 2,5 kuukautta sen jälkeen, kun pääsin vihdoin tutustumaan häneen uudelleen. Se oli valtavan tärkeä asia minulle.
Aloin katsomaan sakkoja ym. En ole edes uskaltanut miettiä miten maksan, kun laskut ovat niin suuria, eikä rahaa ole. Mutta yritän kohdata asioita, koska ne vaivaavat mieltä. Solmu kerrallaan, niin kuin sanoin. No laitoin hakemuksen, kun olin kysynyt aiemmin miten ne on ylipäätään mahdollista maksaa. Sain siis tehtyä maksusuunnitelma pyynnön. Toivottavasti saan suunnitelman, jota on mahdollista noudattaa. Jos pääsisin työpaikasta eroon, olisi mahdollista saada edes sitä työttömyyspäivärahaa.
Mies oli todella sekaisin kun tuli kotiin. Söi yhden vanukkaan ja meni nukkumaan, mittasin verensokerin siinä kohtaa, kun hän oli aivan hikinen. Verensokeri oli 19.8, se on todella paljon! Sanoin hänelle, että insuliinia on laitettava. Hän vastasi myöntävästi ja jatkoi unia. Tiesin, ettei mitään tule tapahtumaan hetkeen. En voi hänelle laittaa väkisin insuliinia, se on hänen oma asia. Suututti ja lähdin ulos. Menin myymään perintö koruja saadakseni rahaa. Olin pyytänyt rahaa jo siitä lähtien, kun hän sai toimeentulotukea. Haluan rahaa minun ja hänen puhelinlaskuun, jotka ovat nimelläni. Mielummin myös johonkin muuhun. Olen myynyt kultakoruja ja yrittänyt ostaa kaikkea tarpeellista ja sellaista, mikä on ollut tärkeää tässä hetkessä. Olen avokätinen rahan kanssa parisuhteessa. Mies toimeentulotuella, ostaa kyllä, mutta hänen on vaikea antaa minulle rahaa laskuihin. Aina pitää odottaa, eikä voi luottaa, että toinen antaa. Kun niitä kertoja on mahtunut joukkoon. En luota hänen rahan käyttöön. On pakko pitää aina jotain hätävaraa. Turvatonta tämä elämä nyt on tällä hetkellä, ei siitä pääse mihinkään.
Mies lähti illalla laivaristeilylle ja sain tarvitsemani rauhan. Sain rauhassa polttaa. Bändi soitti taas pitkälle iltaan. Kuuntelin sitä äänikirjaa. Se on hyvä kirja, osa kuulemastani menee täysin ohi kun ei jaksa keskittyä. En siis kuuntele yleensä äänikirjoja, satuin vaan huomaamaan että Spotifyssä on tällaisia ja otsikko oli niin osuva, “kuinka olla piittaamatta p*askaakaan”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti