Päiväkirja 9.3.2026
Oon yrittänyt pitää itsestäni huolta käymässä suihkussa, pesemällä hampaita ja pukeutumalla siististi kun käyn ulkona. Tämä on ollut mulle sitä omaa aikaa. Mulla oli aika työterveyslääkärille 9.45. Sekin meinasi mennä perseelleen, kun akku oli autosta tyhjä. Piti siis mennä bussilla. Onneksi bussipysäkki oli vieressä ja tiesin et linja-autoja kulkee muutaman minuutin välein. Joten melko nopeasti pääsin bussiin. Oksensin ennen bussiin nousua. Yritin soittaa ja viestittää chattiin et myöhästyn, mutta en saanut ketään kiinni. Ajattelin silti yrittää ehtiä vastaanotolle. Bussimatkan jälkeen juoksin jonkun matkaa. Olin kuoleman kielissä, kun en oo liikkunut metriäkään. Olin kymmenen minuuttia myöhässä. Lääkärin vastaanotto meni hyvin. Kerroin masennuksesta, adhd epäilystä ja sokereiden sahaamisesta. Lääkäri määräsi minulle sairauslomaa heti 30.4 saakka. Olimme yhtä mieltä siitä, että psykiatri olisi seuraava suunnitelma. Sain diagnoosiksi vakavan masennuksen, ahdistus testistä sain myös korkeat lukemat. Kerroin avoimesti työhön liittyvät asiat ja hän oli samaa mieltä, että tämä on varmasti paras ratkaisu minun tilanteeseen. Hän muutti alkoholi diagnoosia, F10.23 alkoholiriippuvuus, tällä hetkellä vieroittunut, mutta saa aversio- tai estolääkityshoitoa. En tiedä auttaako diagnoosin vaihtuminen Kelan asioissa, mutta toivon niin. Kävin vielä lopuksi labrassa, jotta lääkäri saa kirjoittaa B-lausuntoon uudemmat maksa-arvot. Vaikka itse tietää olevansa masentunut, eikä diagnoosi ole uusi, se silti masentaa. Päätin laboratorion jälkeen mennä kahvilaan ja ostin. Lohipiirakan palan ja kahvia. En saanut sitä syötyä loppuun, kun ruoka ei mene alas.
Piti kiirehtiä “kotiin” kun oli se työterveysneuvottelu esimiehen ja lakimiehen kanssa. Onneksi se oli etänä, ettei tarvinnut mennä paikalle. Palaveri meni suunnitellusti ja sain toivomani irtisanomisen. Olin silti henkisesti ja fyysisesti väsynyt. Poltin rentoutuakseni vaikka tiesin, että se on yhtä tyhjän kanssa. Kotona kuitenkin mies taas olutta litkii. Laitoin kuulokkeet korville ja kuuntelin menevää musiikkia, joka toi paremman mielen. En välittänyt mitä mies touhuaa. Minulla on särkenyt monta päivää pää. Syitä on varmaan useita, mutta inhottavaa se on, kun ei lääke auta. Sain syötyä voileivän ja juotua kahvia. Yritin maadoittaa itseäni tähän hetkeen. Onnistuin hetkeksi. Mies alkoi taas nukkumaan. En välittänyt kuin itsestäni. Yritin tehdä minun juttuja kuulokkeet päässä.
Olen käynyt lukemassa Päihdelinkin keskusteluja. Tarinat tuntuvat tutulta ja hienosti selvittyjä tilanteita ja tarinoita. Omani on vielä kesken. Se “menetetty tapaus” ei ole menetetty. Se on olemassa ja isä tietää sen. Se, että pureskelen leipää väkisin on mun taistelua, en luovuta. Olo on melko tyhjä ja kaikki energia viety. Tänään loppuu sauhut, joten se saa ainakin minun osalta nyt tässä. Nyt alkaa toipuminen. Meinaa unohtua että kirjoitan itselleni, en muille. Toisaalta silti toivon, että tarinani lukisi joku, ketä voi samaistua näihin vaikeisiin hetkiin. Vielä tuntuu liian raskaalta lähteä johonkin ryhmään kun on fyysisesti niin huono olo.
Sähköpostiin tipahti irtisanomisilmoitus, se ei tuntunut miltään. Sitähän toivoin. Olin siis koeajalle, joten irtisanominen tapahtuu heti. Sovimme vielä, että perjantaina käyn työpaikalla juttelemassa pomolle ja tyhjentämään kaapin ym. Toivoin, että tässä shakissa voitan itselleni sairausloman, karenssia ei pääse syntymään ja kaikki on tehty työnantajan kanssa yhteisymmärryksessä, ettei tarvitse myöhemmin kokea häpeää. Ovi meni kiinni ja nyt on mahdollisuus uusille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti